Näytelmä Papin perhe kertoo nuoren ja vanhemman sukupolven erimielisyyksistä. Vanhoillinen isä ei hyväksy lastensa tulevaisuudensuunnitelmia eikä uravalintoja. Kodin suvaitsemattoman ilmapiirin vuoksi nuorin lapsi Maiju karkaa sisartensa luokse Helsinkiin. Katkelma on näytelmän lopusta, jossa isä ja lapset tapaavat toisensa ja sopivat riitansa.

Sanasto:
tästä lähtein - tästä lähtien
pappa - isä
pyrintö - pyrkimys, yritys
aituuksia - esteitä, este (aita)

Pastori Henrik Valtari
Elisabeth, hänen rouvansa
Jussi Valtari, heidän poikansa
Maiju ja Hanna, heidän tyttäriään

Pastori: Vaihdetaan tästä lähtein rakkaudessa mielipiteitämme. Minä toivon, että tulet minua käsittämään vielä kerran -
Jussi: Minä taas toivon, että pappa tulee käsittämään meitä nuoria ja näkemään meidän pyrinnöissämme jotain hyvää ja oikeutettua. Elämä ei voi pysähtyä, sen täytyy vapaasti päästä kulkemaan eteenpäin. Vanhojen totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä.
Pastori: Emme huoli nyt ruveta väittelemään. Minä toivon, niin kuin sanoin, että tulet minua käsittämään. Mutta kuinka hyvänsä, olemme kaikessa tapauksessa isä ja poika. Emme sitä enää unohda.
Jussi: Emme suinkaan. Tahdon vain sanoa sen, ettei vanhempi sukupolvi saa laittaa nuorelle aituuksia eteen, sillä - (Hanna ja Maiju tulevat)
Hanna: Tule, tule, Maiju!
Maiju: En minä uskalla, en!
Pastori (ojentaa käsivartensa): Maiju, lapseni!
Maiju (lankeaa hänen syliinsä): Pappa!
Jussi: Sillä vapaus, se on aina pääasia.
Hanna (nojautuu hänen käsivarteensa): Eipäs olekaan, Jussi! Eipäs ole kuin rakkaus.  

© 2005 Tampereen kaupunki
tulostapoistu sivulta