Putkinotko, kuvaus laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta kertoo yhteiskunnan muutosten vaikutuksista syrjäseudun elämänmenoon. Laiskan Juutas Käkriäisen suhtautuminen vuokraisäntäänsä Aapeli Muttiseen tuo esille tavallisen kansan epäluuloisen suhtautumisen herroihin.

Sanasto:
kyynärä - mittayksikkö
kuultavat - loistavat
nurista, nalkuttaa - valittaa
nälkyttää - valittaa
päre -
rievuilla - riepu, rikkinäinen vaatteen tai kankaan kappale
hirsi -
ei ollut toppanakaan - ei välittänyt

Niin, ketut pääsevät tupaan. Tupa on takapuolelta aivan avonainen, ja päädyssä ja pihan puolellakin on puolitoista kyynärää korkea rako, josta sekä aurinko ja kuu että pian taivaalla kuultavat tähdet pääsevät hohtamaan sisälle.
Itse Juutas Käkriäinen otti viime keväänä seinistä nuo kolme, neljä hirsikertaa irralleen. Viimeinkin hän ne otti. Kun Putkinotkon herra, Aapeli Muttinen, oli jo vuosia aina täällä maalla kesäisin käydessään niistä nurissut ja nalkuttanut. Ja nälkyttänyt siitä, että Käkriäinen oli antanut niinä kymmenenä vuotena, jotka hän oli hoitanut Putkinotkon mökkiä, tupansa ikkunoiden mennä rikki. Eikä ollut korjannut ruutuja muuten kuin ensin päreillä ja sitten rievuilla, ja sitten heinillä täytetyillä pusseilla ja viimein oljista punotuilla matoilla ja vanhoilla housuillakin, joten ikkunoista valui talvipakkasilla vesi puroina seinille ja mädännytti pian honkaisetkin hirret. Muistakin asioista se oli nälkyttänyt. Mutta eipä Käkriäinen ollut toppanakaan Muttisen sanoista. Ei varsinkaan ensi aikoina, jolloin se olikin ollut hyvä ja lauhkea mies, se Muttinen. Lauhkea aivan kuin silloin, kun se oli antanut tämän Putkinotkon mökin Käkriäiselle.

© 2005 Tampereen kaupunki
tulostapoistu sivulta