VaikuttaminenVaikuttaminen

Mediakritiikkiä

NELJÄS VALTIOMAHTI


Joukkotiedotusvälineitä (televisio, radio, lehdistö, elokuvat, äänitteet, CD-levyt, tietoverkot yms.) kutsutaan yhteisesti mediaksi. Media on latinan sanan medium ("välissä oleva") monikkomuoto, niinpä se kuvaa hyvin joukkoviestimien roolia lähettäjien ja vastaanottajien välissä olevana systeeminä. Nykyisessä merkityksessään media-termi käsittääkin paitsi joukkoviestinnän välineet, myös sen tekijät. Kun sanotaan, että "mediasta saa sellaisen käsityksen, että…", viitataan tietenkin joukkoviestimissä toimivien ihmisten eikä viestinnän välineiden näkemyksiin ja sanomiin.

Elämäämme tietoyhteiskunnassa voi sanoa median täyttämäksi muutamasta syystä. Ensinnäkin toimintamme yhteisömme jäsenenä vaatii median aktiivista seuraamista: median kautta tiedämme, mitä maailmassamme tapahtuu, ja voimme nähdä mahdollisuudet omalle osallistumisellemme yhteisiin päätöksiin. Toiseksi media pyrkii täyttämään vapaa-aikamme tarjoamalla viihdyttäviä tarinoita nautittavaksemme, oli kyse sitten televisiosarjoista, dokumenttielokuvista tai tietokonepeleistä. Kolmanneksi media pommittaa meitä jatkuvasti mainoksilla, markkinointitutkimusta hyödyntävillä taiten suunnitelluilla viesteillä, jotka myyvät tuotteen tai palvelun ohessa elämänasenteita ja arvomaailmoja

.
Usein mediasta puhutaan neljäntenä valtiomahtina, koska media pyrkii ohjaamaan huomiomme tiettyihin asioihin ympärillämme ja koska media antaa eri näkökantoja ajaville ihmisille tilaa tuoda näkemyksensä julki - joskus tasapuolisesti, joskus ei. Esimerkiksi uutisointi asettaa uutismateriaalin valinnan kautta maailman tapahtumat keinotekoiseen tärkeysjärjestykseen. Tätä järjestystä kutsutaan median luomaksi agendaksi. Yksittäiset mediatuotteetkin voivat pyrkiä muokkaamaan kohderyhmänsä arvomaailmaa tavoitteidensa mukaisesti: karkeimmillaan tämän voi nähdä esim. erilaisten elämäntapaa ja -asennetta markkinoivien ja trendejä luovien aikakauslehtien juttu- ja mainostarjonnasta.


Tämän opintojakson keskeiset tavoitteet ovat mediakriittisyyden ja medialukutaidon kehittäminen. Kriittisyydellä ja medialukutaidolla emme tarkoita ylipäätään negatiivista suhtautumista mediateksteihin vaan perusteltua erittelyä siitä, mitä mediateksti sisältää, miten se on tehty ja mitä tarkoitusta varten. Perusjaottelu mediatekstien tehtävistä voi olla seuraava. Median tehtäviä ovat:

- tiedottaminen (uutistoiminta, ajankohtais- ja dokumenttiohjelmat, reportaasit)


- tarkkailu (kansalaisia koskevien päätösten ja julkisuudessa esitettyjen mielipiteiden kommentointi esim. keskusteluohjelmissa ja lehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa: media on yhteiskunnan "watchdog", vahtikoira)


- perinteemme säilyttäminen (esim. koulu-tv, kulttuuridokumentit, elokuvaklassikot)


- viihdyttäminen (esim. elokuvat, tv-sarjat, visailut)


On toki huomattava, että lopulta vastaanottaja päättää, mihin tarkoitukseen hän mitäkin mediatekstiä käyttää: esimerkiksi elokuvan ilmaisukeinoja lähenevät uutislähetyksemme ovat tietyssä mielessä jo infoteinmentia, informaation tarjoamista viihteellisessä paketissa. Jotta saisimme tolkkua median maailmasta, meidän on aktiivisina mediakuluttajina tärkeää osata erotella vastaanottamastamme informaatiosta muutamia seikkoja:


- On osattava punnita, mikä esitetystä on faktaa (tosiasioita), mikä fiktiota (kuvitteellista) ja mikä kyseenalaistettavissa olevia mielipiteitä varsinkin nyt, kun faktio (faktan ja fiktion välimuoto) on yleistynyt.


- On kiinnitettävä huomiota siihen, kuka puhuu, mitä tarkoitusta varten ja mitä vaikuttamisen keinoja käyttäen.

ONKO NEUTRAALIA TIEDONVÄLITYSTÄ?

Medialukutaidon perusasioita on kyky huomata, mihin viestin lähettäjä viestillään pyrkii ja mitä keinoja hän käyttää päästäkseen tavoitteeseensa. Näistä viestin lähettäjän tavoitteiden huomaaminen on aika helppoa: ymmärrämme yleensä selkeästi, milloin viestin lähettäjä yrittää myydä meille jotakin, milloin hän pyrkii tiedottamaan maailmasta ja milloin hän koettaa saada meitä kallistumaan puolelleen esim. poliittisissa kysymyksissä.


Vaikuttamisen keinojen huomaaminen ei ole yhtä yksinkertaista, sillä se vaatii monenlaisten seikkojen ymmärtämistä.

Ensinnäkin on hoksattava, että monet mediateksteistä pyrkivät ainakin naamioimaan itsensä vaikuttamisen suhteen neutraaliksi. Emme esimerkiksi kyseenalaista sitä, että päivittäiset tv-uutislähetyksemme antavat meille ajankohtaista, objektiivista (viestin lähettäjä ei ilmaise mielipiteitään), totta ja tärkeää tietoa maailman tapahtumista. Objektiivinen tiedonvälitys on meille tietenkin tärkeää, ja sen suhteen asiat tuntuisivat olevan medioissamme hyvin, mutta jo tv-uutislähetysten objektiivisuuteen ja uskottavuuteen voidaan tehdä pari reunahuomautusta.

Uutislähetykset eivät voi olla vaikutuksiltaan neutraaleja toisaalta siksi, että vain harvat pääsevät esittämään asioista kantansa niissä ja toisaalta siksi, että lähetysten materiaali on pieneen pakettiin karsittua - huomattavan paljon "tärkeää" maailmasta jätetään kertomatta. Kannattaa myös huomata, että uutislähetysten retoriikka (tapa tehdä uutisohjelma) pyrkii korostamaan erilaisin kuvallisin keinoin uskottavuuttaan ajankohtaisena totuuden puhujana, esimerkiksi uutisstudiossa näkyvät tv-monitorit ovat ikään kuin ikkunoita maailmaan: ne viestivät katsojille, että uutisten tekijällä on jatkuva reaaliaikainen yhteys sinne, missä tapahtuu.


Toiseksi vaikuttamisen keinojen älyämistä hankaloittaa niiden piilottaminen. Huomaamme toki suhteellisen helposti, milloin olemme tekemisissä suoran ja helposti epäilyttävän poliittisen propagandan kanssa, mutta havainnointimme käy hankalammaksi, kun meitä koetetaan manipuloida sekä sanoin että kuvin.