TelevisioTelevisio

Uutiset ja ajankohtaisohjelmat

Tv-uutisointi

Ovatko uutiset objektiivisia?

Dokumentit

Keskusteluohjelmat

Televisiokanavan menestymiselle laadukas uutis- ja ajankohtaisohjelmien tarjonta on tärkeää. Uutislähetyksillä on kanavakilpailussa suuri rooli - viimeisen vuosikymmenen aikana uutislähetysten määrä on lisääntynyt huomattavasti.

Tätä nykyä valtakunnalliset kanavamme uutisoivat maailman tapahtumista lähestulkoon kerran tunnissa. Kanavat pyrkivät panostamaan myös kiitosta saaneisiin ja kohua herättäviin dokumentteihin. Lisäksi erilaiset keskusteluohjelmat - niin asiapitoiset kuin viihteellisetkin - ovat suosittuja.

Tv-uutisointi
Olemme tottuneita tv-uutisten seuraajia. Voitaneen sanoa, että uutislähetysten seuraaminen on lähes kansalaisvelvollisuutemme - jotta tietäisimme mitä ajatella ja millä perusteella muodostaa mielipiteemme, on meidän saatava maailman tapahtumista luotettavaa tietoa. Tv-uutisointi pyrkii tietenkin luotettavuuteen ja tasapuolisuuteen, mutta maailman muokkaajina ne eivät suinkaan ole viattomia.

Seuraavassa mietimme, kuinka tv-uutiset eroavat sanomalehtiuutisoinnista ja mitä tv-uutiset samalla tekevät ikään kuin sivuvaikutuksena tietoa välittäessään.

Tv-uutisten - käsitämme uutisilla sekä yksittäiset uutisjutut että uutislähetykset - tunnuspiirteitä ovat seuraavat:

a) TV-uutisia leimaa tuoreus: 24 tuntia on uutisoitavan tapahtuman maksimi-ikä.

b) TV-uutiset muodostavat jatkumon: uutislähetyksissä ei ole tilaa kertoa paljonkaan tapahtumiin johtaneista syistä, siksi uutiset rakennetaan oletukselle, että ihmiset seuraavat niitä jatkuvasti

c) TV-uutiset ovat henkilökeskeisiä. Uutisissa monimutkaiset tapahtumasarjat henkilöidään, koska näin pystytään helpottamaan uutisten seuraamista. Esimerkiksi Neuvostoliiton romahtaminen henkilöityi Mihail Gorbatshovin kasvoihin, ja nyt Lähi-idän levottomuukissa äärimuslimien ja terroristien kasvot ovat Osama Bin Ladenin.

d) TV-uutiset ovat negatiivisia. Vanha uutistoiminnan slogan "No news is good news" korostuu televisiossa. Koko kansalle lähetettävissä uutisissa ei ole tilaa esim. pieniä paikallisia ryhmiä koskeville uutisille. Siksi uutislähetykset keskittyvät katastrofeihin eli sellaisiin tapahtumiin, jotka voivat normaalia järjestystämme rikkoa.

e) Mitä kauemmaksi mennään, sitä yksiulotteisempaa uutisointi on: TV-uutiset keksittyvät suurvaltapolitiikkaan ja Suomen suhteeseen maailman tapahtumiin. Olemme tottuneita siihen, että kaukaa - Etelä-Amerikasta, Kaukoidästä, Afrikasta - saamme tietoa luonnonkatastrofeista, sodista, vallankaappauksista, köyhyydestä ja kurjuudesta. Tällaisen yksiulotteisuuden takia tv-uutisia voidaan pitää aikuisten iltasatuina: meillähän asiat ovat hyvin verrattuna ulkomaailman kauheuksiin.

Tv-uutisten pyrkivät monin esittämistapaansa liittyvin keinoin ilmaisemaan olevansa ajan tasalla välittämässä päivänpolttavaa tietoa katsojilleen. Uutislähetysten retoriikasta löydämme mm. seuraavat puolet:

a) Uutisstudion ilme ja uutistunnukset. Uutislähetykset alkavat uutistunnuksella, joka muutamassa sekunnissa pyrkii kuvallisin keinoin näyttämään, että nyt tuodaan ajankohtaista tietoa (kellot) ympäri maailman (usein tunnuksissa näkyy maailman kartta tai kuvia elämän eri alueilta). Uutissudiossa uutistenlukija ei ole yksin: hänen taustallaan näkyy tv-monitoreja ja uutistoimituksessa työskenteleviä ihmisiä ikään kuin valmiina tuomaan uutta tietoa hetkenä minä hyvänsä.

b) Totuushierarkia kerronnassa. Tv-uutisten kerronta on järjestetty siten, että toimittajilla pysyy ylin määrittelyvalta maailman tapahtumiin, toimittajat voivat kyseenalaistaa kuulemaansa, haastatella eri kantoja edustavia ihmisiä ja päättää, kuinka paljon kukin ihminen saa lähetyksessä puhua. Uutisjutun yhteydessä on olemassa kolmen eri tason puhujia: ensinnäkin tapahtumien kokijat puhuvat kokemuksistaan; toiseksi asiantuntijat, esim. poliitikot ja virkamiehet kertovat omat käsityksensä tapahtumista ja voivat näin määritellä kokijoiden tuntemuksia. Asiantuntijoita ylempänä ovat toimittajat, jotka voivat leikata asiantuntijoiden lausuntoja, kyseenalasitaa niitä ja tuoda kilpailevia näkökantoja esille.

c) Uutistenlukija. Uutistenlukija on uutislähetyksen totuushierarkiassa kaikkein ylimpänä: hänellä on aina uusin tieto ja hän voi korjata uutisjutun toimittajienkin tietoja. Fraasi "juuri tulleen tiedon mukaan..." kuullaankin toisinaan uutislähetyksissämme. Uutistenlukijoita pidetään luotettavina ja rehellisinä ihmisinä, tämän todistaa vaikkapa Arvi Lindin, Ylen uutisten pitkäaikaisen lukijan, julkkissuosio. Muutama seikka vaikuttaa tähän luotettavuuden kuvaan: Ensinnäkin uutistenlukija on asiallisesti ja konservatiivisesti pukeutunut. Toiseksi hän näyttää katsovan reaalikokoisena katsojaa suoraan silmiin uutisia lukiessaan ja kolmanneksi hän on aina valmis korjaamaan uutislähetyksessä esiintyneitä virheellisiä tietoja.

2. Ovatko uutiset objektiivisia?

Uutisjuttujen ihanne on vanhastaan ollut objektiivisuus. Uutisjutun pitäisi kertoa siis kertoa tosiasiat tapahtuneesta kuivan toteavasti. Voinemme todeta, että valtaosa vastaanottamastamme uutisoinnista pystyy kelvolliseen objektiivisuuteen ja luotettavuuteen. Silti uutistoiminnassa on ilmiöitä, jotka häiritsevät objektiivisuutta ainakin yksittäisissä tapauksissa:

a) Tilan puute

Maailmassa on liikaa uutiskriteerit täyttäviä tapahtumia, kun ajatellaan lehtien sivumääriä tai television lähetysaikaa. On valittava, mistä kirjoitetaan tai puhutaan, ja usein tämä valinta tehdään rutiinilla - kirjoitetaan siitä, mistä ennenkin on kirjoitettu.

b) Kiire

Uutisointi pyrkii aina nopeuteen. Siksi toimittajat eivät aina ehdi tekemään tarkkaa ja monipuolista selvitystä tapahtumista. Niinpä he usein päätyvät helppoon ja tuttuun vaihtoehtoon eli esimerkiksi haastattelevat samoja asiantuntijoita kuin ennenkin.

c) Auktoriteetit

Mainitun kiireenkin takia uutisissa antavat lausuntojaan usein samat auktoriteetit, yleensä ne harmaaseen pukuun pukeutuneet keski-ikäiset miehet. Esimerkiksi kansalaisjärjestöt saavat kovin harvoin valtamediassa ääntään kuuluviin.

d) Itsesensuuri

Joskus toimittajalla saattaa olla ystäviä korkeassa asemassa, eikä ystävistä uutisoida negatiiviseen sävyyn. Tämä "hyvä veli" -periaate saattaa ohjata kirjoittelun näkökulmaa esimerkiksi rikosuutisoinnissa.

e) Toimituksellinen linja

Yksittäisen viestintävälineen toimituksellinen linja voi vaikuttaa juttujen näkökulmaan. Poliittisesti sitoutuneissa lehdissä tämä on ilmeistä, mutta itseään sitoutumattomiksi kutsuvat välineet ovat ongelmallisempi tapaus. Esimerkiksi Helsingin Sanomien katsottiin aikanaan ajaneen pääkirjoituksissaan ja uutisoinnissaan Suomea EU:hun.

f) Omistajat

Median omistajat voivat määrätä, mitä media maailmasta kertoo. On selvää, että harvoin mediassa kritisoidaan omistajatahon toimia tai muita saman mediakonsernin tuotteita.

g) Mainostajat

Mediassa ei ole juuri varaa uutisoida negatiivisesti niitä tahoja, jotka mainosmarkoillaan rahoittavat toimintaa.

h) Kuluttajat

Median on uutistoiminnassaan otettava kuluttajat huomioon. Mainoseuroja ei tule, jos ei ole yleisöä. Siksi julkaistavien juttujen pitää kiehtoa niin paljon, että katsoja pysyy kanavalla tai lukija tilaa lehden jatkossakin.

3. Dokumentit
Uutislähetyksiä kattavampia ja tarkempia tosiasioiden esittäjiä ovat dokumentit, tositietoa välittävät ohjelmat. Laadukkaita dokumentteja nähdään televisiossamme vähän suhteessa käytettävissä olevaan lähetysaikaan, koska niiden tuottaminen on kallista. Dokumentin tekemiseen tarvitaan liikutettava kuvauskalusto, toimiva käsikirjoitus ja paljon taustatutkimusta.

Dokumenttiohjelmilla on käytännön mahdollisuuksia yhteiskunnallisten epäkohtien julkituomiseen: siksi dokumenttiohjelmat ovat tv:n watchdog- l. vahtikoiratoimintaa parhaimmillaan. Ne saattavat nostattaa suurenkin kohun ja aiheuttaa seuraamuksia aina uusiin lakeihin asti.

Dokumentitkin saattavat olla valheellisia, esim. Saksassa tekaistujen dokumenttien ohjaaja Michael Born sai myytyä televisiokanaville yli 30 tekaistua dokumenttia sensaatioaiheista, huumeista, prostituutiosta yms. yhteiskunnan reunailmiöistä. Tällaisten valheellisten dokumenttien läpipääsy kertoo hieman tv-kanavien ongelmista - kun kiinnostavasta ja uudesta materiaalista on pulaa, kaikki kelpaa.

4. Keskusteluohjelmat
Erilaiset keskusteluohjelmat antavat myös lisätietoja ajankohtaisista asioista ja auttavat ihmisiä muodostamaan mielipiteitään. Tv-kanavilla on aika ajoin tapana lähettää isoista teemoista ns. paneelikeskusteluja, joissa asiantuntijat pohtivat esim. nuorten ongelmia. Myös vaalien aikaan suuret vaalikeskustelut ovat suosittuja.

Kullakin tv-kanavalla on myös haastatteluohjelmia tekeviä tähtiään, esim. TV 1:llä Art Nyberg ja Susanna Päivärinta ja TV 2:lla Maarit Tastula. Nämä toimittajat haastattelevat jonkin kiinnostavan asian tiimoilta oleellisia ihmisiä ja pyrkivät näin taustoittamaan tapahtumia tarkemmin ja esittämään uusia näkökulmia.

Keskusteluohjelmia tehdään myös viihteellisemmässä formaatissa. Useita vieraita, musiikkia ja kevyttä rupattelua sisältävät talk show't ovat Suomessakin lisääntyneet. Mallinsa ne ovat saaneet yhdysvaltalaisilta alan pioneereilta Jay Lenolta, David Lettermanilta ja Conan O'Brianilta. Usein näissä ohjelmissa vieraina on populaarikulttuurin tähtinimiä.

Suomeen ei vielä ole kotiutunut toinen maailmalla suosittu talk show -muoto, jossa ns. tavalliset ihmiset kertovat esim. parisuhdehuolistaan. Tosin Ricky Lake -show on jo meilläkin näkynyt ja Nelosen Dr. Phil on suosittu. Aiheiltaan äärimmäisin esimerkkii tällaisista ohjelmista on amerikkalainen Jerry Springer, jonka ohjelmissa tapellaan ja tuodaan mitä kummallisimpia perversioita esille.