Nefroni

Kummassakin munuaisessa ihmisellä on noin miljoona toiminnallista perusyksikköä eli nefronia. Nefronit kehittyvät ennen syntymää ja uusia ei synny niiden tuhouduttua. Nefroneja tuhoutuu munuaistaudeissa ja iän myötä. Nefroni muodostuu munuaiskeräsestä (glomerulus) proksimaalisesta kiemuratiehyestä (proksimaalinen tubulus), ns Henlen lingosta ja distaalisesta kiemuratiehyestä ja kokoojaputkesta. Nefronista virtsa kulkeutuu kokoojaputkea pitkin munuaisaltaaseen.

Glomerulus eli munuaiskeränen on läpimitaltaan noin 0,2 mm ja sijaitsee tuojasuonen ja viejäsuonen välissä. Munuaiskeräsen hiussuonien seinämät ovat erittäin ohuet ja puoliläpäisevät. Puoliläpäisevyyden johdosta suurikokoiset aineet, kuten verisolut, verihiutaleet, valkuaisaineet, pysyvät verisuonien sisällä, mutta pienikokoiset aineet, kuten vesi, suolat, kuona-aineet siirtyvät munuaiskeräsessä valtimon paineen vaikutuksesta hiussuonten seinämien läpi kimeuratiehyeisiin. Glomerulusten suodatustoiminta eli virtsan tulo loppuu, jos suurten valtimoiden paine esimerkiksi verenvuotosokissa laskee alle 60 mmHg.

Munuaisten tärkein tehtävä on muodostaa virtsaa. Verestä suodattuu glomerulusten kautta nefronin tiehyeisiin vuorokaudessa noin 180 litraa alkuvirtsaa (primaarivirtsa). Lopulta suodoksesta muodostuu virtsaa vuorokaudessa noin 1-2 litraa, riippuen juodusta nestemäärästä. Veri kuljettaa mukanaan kehon tarvitsemia ravintoaineita, mutta se kuljettaa myös aineenvaihdunnan tuloksena syntyneitä kuona-aineita. Nefronin tarkoitus on puhdistaa munuaisten kautta kulkevaa verta kuona-aineista. Kuona-aineet poistuvat elimistöstä virtsan mukana. Virtsan mukana kehosta poistuu myös ylimääräinen neste.