Toksiset syyt

 1. Lääkkeiden aiheuttama nefropatia

Munuaisten kautta kiertää paljon verta ja osa lääkeaineista erittyy munuaisten kautta ja siten munuaiskudos on kosketuksessa suuren lääkeainemäärän kanssa. Hyvin lieväkin munuaistenvajaatoiminta lisää lääkeaineiden toksista vaikutusta tubuluksissa ja niitä ympäröivässä välikudoksessa (interstitiumkudos).

Tavallisimmat munuaistoksiset lääkeaineet ovat tulehduskipulääkkeet. Etenkin non-streoidaaliset anti-inflammatoriset tulehduskipulääkkeet (asetylsalisyylihappo, ketoprofeiini, ibuprofeiini, indometasiini) voivat aiheuttaa paljon käytettynä akuutin tai kroonisen nefriitin. Tulehduskipulääke aiheuttaa munuaisten verenkierron heikkenemisen, munuaisytimen hapenpuutteen ja lopulta tubulusnekroosin (kuolion)

 2. Sienimyrkytys

Sienimyrkytykset aiheuttavat yleensä akuutin munuaisten vajaatoiminnan, mutta vuosittain esiintyy Suomessa muutamia myrkytystapauksia, jotka johtavat krooniseen munuaisten vajaatoimintaan.

Suomessa suurin osa sienimyrkytyksistä aiheutuu kahdesta sienestä, valkokärpässienestä ja korvasienestä. Sienimyrkyt voidaan jakaa vaikutustapansa mukaan kolmeen pääryhmään, solu-, hermo- ja suolistomyrkkyihin. Varhainen hoito yleensä pelastaa uhrit ja useimmiten elimistö toipuu myrkkyjen aiheuttamista vaurioista. Useimpia sienimyrkkyjä vastaan ei ole mitään tehokasta lääkettä joten hoito on oireenmukaista. Myrkkyseitikkien aiheuttamat vauriot eivät yleensä korjaannu ja pysyvän munuaisvaurion vuoksi joudutaan silloin dialyysihoitoon ja munuaisen siirtoon.

Sienimyrkytyksen oireet voivat alkaa jo 1/2 tunnin kuluttua syömisestä. Yleensä ne tulevat 6-20 tuntia syömisestä, mutta eräillä sienillä ne voivat ilmaantua vasta useamman päivän kuluttua. Sienimyrkytys on sairaalahoitoa vaativa tila ja jo sen epäily edellyttää tarkkailua sairaalaoloissa. Ennen sitä voidaan ensihoitona käyttää oksennuttamista ja lääkehiilen antamista.

Myrkytystietokeskuksen puhelinnumero on (09) 471 977

Katso lisätietoa sienimyrkytyksestä:

Sienimyrkytys Myrkkysieniä on varottava