Munuaisten kautta kiertää paljon verta ja osa lääkeaineista erittyy
munuaisten kautta ja siten munuaiskudos on kosketuksessa suuren
lääkeainemäärän kanssa. Hyvin lieväkin munuaistenvajaatoiminta lisää
lääkeaineiden toksista vaikutusta tubuluksissa ja niitä ympäröivässä
välikudoksessa (interstitiumkudos).
Tavallisimmat munuaistoksiset lääkeaineet ovat tulehduskipulääkkeet.
Etenkin non-streoidaaliset anti-inflammatoriset tulehduskipulääkkeet
(asetylsalisyylihappo, ketoprofeiini, ibuprofeiini, indometasiini)
voivat aiheuttaa paljon käytettynä akuutin tai kroonisen nefriitin.
Tulehduskipulääke aiheuttaa munuaisten verenkierron heikkenemisen,
munuaisytimen hapenpuutteen ja lopulta tubulusnekroosin (kuolion)
2. Sienimyrkytys
Sienimyrkytykset aiheuttavat yleensä akuutin munuaisten vajaatoiminnan,
mutta vuosittain esiintyy Suomessa muutamia myrkytystapauksia, jotka
johtavat krooniseen munuaisten vajaatoimintaan.
Suomessa suurin osa sienimyrkytyksistä aiheutuu kahdesta sienestä,
valkokärpässienestä ja korvasienestä. Sienimyrkyt voidaan jakaa
vaikutustapansa mukaan kolmeen pääryhmään, solu-, hermo- ja suolistomyrkkyihin.
Varhainen hoito yleensä pelastaa uhrit ja useimmiten elimistö toipuu
myrkkyjen aiheuttamista vaurioista. Useimpia sienimyrkkyjä vastaan
ei ole mitään tehokasta lääkettä joten hoito on oireenmukaista.
Myrkkyseitikkien aiheuttamat vauriot eivät yleensä korjaannu ja
pysyvän munuaisvaurion vuoksi joudutaan silloin dialyysihoitoon
ja munuaisen siirtoon.
Sienimyrkytyksen oireet voivat alkaa jo 1/2 tunnin kuluttua syömisestä.
Yleensä ne tulevat 6-20 tuntia syömisestä, mutta eräillä sienillä
ne voivat ilmaantua vasta useamman päivän kuluttua. Sienimyrkytys
on sairaalahoitoa vaativa tila ja jo sen epäily edellyttää tarkkailua
sairaalaoloissa. Ennen sitä voidaan ensihoitona käyttää oksennuttamista
ja lääkehiilen antamista.
Myrkytystietokeskuksen puhelinnumero on (09) 471 977