Munuaispotilaan ravitsemus

Munuaissairauksiin ja niiden hoitoon liittyy ravitsemuksellisia riskejä. Munuaisten vajaatoiminta ja dialyysihoito altistavat vajaaravitsemukselle. Ravitsemushoidon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää kuona-aineiden kertymistä elimistöön, hidastaa munuaissairauden etenemistä, turvata hyvä ravitsemustila sekä koostaa ruokavaliosta monipuolinen ja nautittava. Ruokavalio muuttuu sairauden edetessä.

Ruokavalion fosforirajoituksen tarkoituksena on estää pehmytosakudosten kalkkeutumia ja luuston haurastumista. Se voi myös hidastaa munuaisten vajaatoiminnan etenemistä. Vähäsuolainen ruokavalio on tärkeää verenpaineen hoidon kannalta ja turvotusten hoitamiseksi. Munuaisten vajaatoiminnan edetessä tarvitaan yleensä kaliumrajoitusta. Kaliumrajoituksella estetään veren kaliumpitoisuuden nousu, josta voi olla seurauksena painon tunnetta rintalastassa, lihasjäykkyyttä, voimattomuutta ja sydämen rytmihäiriöitä. Nesterajoituksella pyritään estämään nesteen kertymistä elimistöön virtsanerityksen vähentyessä.

Munuaispotilaan ruokavalion koostaminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat mm. sairauden vaihe, potilaan ravinnontarve ja ruokatottumukset.

Munuaispotilaan ravitsemustilan arviointi ja seuranta on tärkeää. Munuaissairauden ja ruokavaliorajoitusten takia potilaan ruokamäärät usein pienenevät. Tällöin energiansaanti vähenee ja ruokavaliosta voi tulla yksipuolinen ja riittämätön. On tärkeää huolehtia riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista ja löytää rajoitettavien ruoka-aineiden tilalle tulee sopivampia vaihtoehtoja. Tärkeää on muistaa myös ruokavalion nautittavuus, sillä ruoka on ihmiselle yksi suurimpia mielihyvän lähteitä. Ravitsemusterapeutti auttaa riittävän ja monipuolisen ruokavalion koostamisessa.